Arvot merkityksellisen elämän tiennäyttäjinä
Arvot tarkoittavat lyhyesti toiminnan haluttua suuntaa. Ne tarkoittavat sitä, mikä on kullekin meistä tärkeää, merkityksellistä ja panostamisen arvoista. Tässä artikkelissa yritän valottaa sitä, mitkä ovat yleisimmät sudenkuopat, joita arvojen kartoittamisessa voi tulla vastaan. Mikä tärkeintä, yritän myös miettiä, kuinka näistä ongelmista voi päästä eteenpäin.
Arvot on heti alkuun hyvä erottaa tavoitteista. Tavoitteet ovat konkreettisia: kun tavoitteen on saavuttanut, sen voi ruksia yli tehtävälistalta. Ihannetapauksessa tavoitteet, joita asetamme itsellemme, vievät kohti arvojen mukaista elämää.
Mutta arvoa itsessään ei ole koskaan mahdollista "ruksia tehtävälistalta". Ei ole sellaista tekoa, jonka jälkeen voisin huokaista syvään ja todeta: nyt olen tehnyt kaiken voitavani arvojeni eteen.
(Arvomme voivat toki muuttua elämän varrella, jolloin emme enää näe johonkin arvoon panostamista yhtä tärkeänä kuin ennen. Mutta tämä on kokonaan toinen asia, johon palaan vähän myöhemmin.)
Toinen arvoja kuvaava piirre on, että samaa arvoa on mahdollista toteuttaa useilla erilaisilla keinoilla. Tämä tuo elämään myös joustavuutta. Ei ole yhtä ja jokaiselle sopivaa tapaa tavoitella ekologisempaa elämäntapaa, toteuttaa luovuutta tai auttaa ihmisiä.
Emme useinkaan ponnista samoista lähtökohdista. Esimerkiksi oma jaksaminen ja taloudelliset resurssit voivat vaikuttaa siihen, miten suuria askelia arvojen suuntaan on tällä hetkellä mahdollista ottaa.
Arvoja kohti suuntaaminen on mahdollista, vaikka joskus vain etenan nopeudella.
Ongelma 1: Arvojen pohtiminen ahdistaa tai tuntuu kuormittavalta
"Arvo" voi tuntua suurelta sanalta, mutta arvoissa ei ole kyse vain suurista ja harvoin kohdatuista elämänvalinnoista. Sen sijaan arvoihin perustuvia päätöksiä tulee vastaan lähes päivittäin. Mitä priorisoin tai jätän tekemättä? Mitä ostan tai jätän kaupan hyllyyn? Kohtaanko hankalat tunteet ja ajatukset vai välttelenkö niitä?
Jos arvoista puhuminen tuntuu liian suureelliselta, voi yhtä hyvin puhua vaikka itselle tärkeistä asioista. Minulle tärkeitä asioita, jotka ohjaavat useimpia valintojani, ovat esimerkiksi avoimuus erilaisille ajatuksille, ideoille, kokemuksille ja näkökulmille sekä ympäristön ja eläinten hyvinvointi. Sinulle ne voivat olla jotain ihan muuta!
Joskus arvojen käsittelemiseen liittyvät epämukavat tunteet saattavat saada kokonaan välttelemään niiden miettimistä. Pitkällä aikavälillä tästä kuitenkin voi seurata vaikeuksia. Mitä hämärämmäksi omat arvot ovat jääneet, sitä vaikeampaa on tehdä omaa elämää ja tulevaisuutta koskevia päätöksiä tietoisesti. Ajelehtimaan antautuminen voi joskus tuntua hyvältä ratkaisulta, mutta silloin ei myöskään ole mitään takeita siitä, että päätyy toivottuun suuntaan
Omien arvojen pohtiminen voi kuormittaa, stressata tai aiheuttaa ahdistusta. Etenkin silloin, kun niiden pohjalta täytyisi tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämään pidempikestoisesti: vuosia tai vuosikymmeniä.
Eräitä tavallisimpia negatiivisia tunteita, joita arvojen pohtiminen nostaa esiin, ovat syyllisyys ja katumus. Menneen minänsä syyttäminen nykyisistä ongelmista on normaalia - aivomme tekevät niin suorastaan automaattisesti.
On aina helppoa olla jälkiviisas. Menneellä minällämme ei kuitenkaan ollut hallussaan yhtä tarkkaa tietoa siitä, mihin omat valinnat - tai valitsematta jättäminen - johtavat. Mennyt minäni ei välttämättä edes jakanut samoja arvoja nykyisen minäni kanssa, eikä ehkä tavoitellut ollenkaan samoja asioita.
Myös hyvin nuorena voi olla vaikea tietää täsmälleen, mitä tulevaisuudessa haluaa tai miten kannattaisi toimia. Otsalohkomme - toiminnanohjausta säätelevä alue, eräänlainen aivojen ohjaamo - kehittyy sekin kunnolla vasta noin 20 - 25 vuoden ikään mennessä.
Kokemukset paitsi tuovat uutta tietoa ja taitoa elämästä, niin myös muuttavat ja kirkastavat arvojamme - jopa persoonallisuuttamme.
Haastavat tunteet arvojen pohtimisen yhteydessä ovat ennen kaikkea merkki siitä, että olen nyt tärkeiden asioiden äärellä. Joskus erityisen vaikealta tuntuvat ajatukset on kuitenkin helpompaa kohdata toisen ihmisen kanssa tai esimerkiksi kirjoittamalla niistä.
Ongelma 2: En tiedä, mitä haluan!
Joskus itselle tärkeiden asioiden kartoittamisen esteenä voi olla, että pää lyö aiheen edessä yksinkertaisesti tyhjää.
Ongelma ei välttämättä ole arvojen epäselvyys vaan se, ettei niitä vain osaa nimetä. Erilaiset valmiit listat voivat auttaa hahmottamaan, minkälaisia arvoja muilla ihmisillä on. Joskus tämä onkin hyvä keino päästä alkuun itselle tärkeiden asioiden tutkiskelussa.
Mutta toisinaan arvojen tunnistaminen tuntuu oikeasti mahdottomalta tehtävältä.
Syitä voi olla monia: ehkä minulla ei vielä ole tarpeeksi kokemusta ja tietoa, jotta tietäisin, mihin haluan sitoutua pitkällä aikavälillä. Ehkä vaihtoehtojen määrä tuntuu hieman lamaannuttavalta. Ehkä uupumus, masennus tai kipu sumentaa näkymääni niin, etten enää tunnista itselleni merkityksellisiä asioita.
Ongelmaa onkin heti alkuun syytä rajata hieman. Kun sanoo, ettei tiedä, mitä haluaa, tarkoittaako sillä...
Jos itselle merkityksellisen elämän hahmottaminen pitkällä aikavälillä (mitä haluan saavuttaa elämässäni) tuntuu liian hankalalta, voi olla viisasta rajata pohdintaansa hieman lyhyemmälle aikajänteelle (kahden kuukauden kuluessa, vuoden aikana tms.).
Kaukaisen tulevaisuuden pohtimisessa on lisäksi tärkeää pitää mielessä, ettei arvopohdinnan tarkoitus ole tehdä ennustuksia. Koskaan ei voi varmasti tietää ennalta, mitä haluaa viiden vuoden kuluttua tai 79-vuotiaana.
Arvopohdinnan tarkoitus on asettaa suunta, jota kohti nykyinen minäni lähtee tarpomaan. On kuitenkin monia syitä, miksi en lopulta välttämättä päädy sinne päinkään. Arvoni saattavat muuttua matkan varrella. Myös odottamattomat, itsestäni riippumattomat syyt saattavat viedä minua ainakin hetkellisesti pois päin arvoistani.
Tässä mielessä elämässä vallitsee aina myös epävarmuutta. En voi koskaan tietää varmasti, mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Voin vaikuttaa omaan toimintaani ainoastaan tässä hetkessä - ja toiminnalla on usein hyödyllistä olla suunta. Sen muuttaminen myöhemmin on kuitenkin täysin hyväksyttävää.
Arvot tarkoittavat lyhyesti toiminnan haluttua suuntaa. Ne tarkoittavat sitä, mikä on kullekin meistä tärkeää, merkityksellistä ja panostamisen arvoista. Tässä artikkelissa yritän valottaa sitä, mitkä ovat yleisimmät sudenkuopat, joita arvojen kartoittamisessa voi tulla vastaan. Mikä tärkeintä, yritän myös miettiä, kuinka näistä ongelmista voi päästä eteenpäin.
Arvot on heti alkuun hyvä erottaa tavoitteista. Tavoitteet ovat konkreettisia: kun tavoitteen on saavuttanut, sen voi ruksia yli tehtävälistalta. Ihannetapauksessa tavoitteet, joita asetamme itsellemme, vievät kohti arvojen mukaista elämää.
Mutta arvoa itsessään ei ole koskaan mahdollista "ruksia tehtävälistalta". Ei ole sellaista tekoa, jonka jälkeen voisin huokaista syvään ja todeta: nyt olen tehnyt kaiken voitavani arvojeni eteen.
(Arvomme voivat toki muuttua elämän varrella, jolloin emme enää näe johonkin arvoon panostamista yhtä tärkeänä kuin ennen. Mutta tämä on kokonaan toinen asia, johon palaan vähän myöhemmin.)
Toinen arvoja kuvaava piirre on, että samaa arvoa on mahdollista toteuttaa useilla erilaisilla keinoilla. Tämä tuo elämään myös joustavuutta. Ei ole yhtä ja jokaiselle sopivaa tapaa tavoitella ekologisempaa elämäntapaa, toteuttaa luovuutta tai auttaa ihmisiä.
Emme useinkaan ponnista samoista lähtökohdista. Esimerkiksi oma jaksaminen ja taloudelliset resurssit voivat vaikuttaa siihen, miten suuria askelia arvojen suuntaan on tällä hetkellä mahdollista ottaa.
Arvoja kohti suuntaaminen on mahdollista, vaikka joskus vain etenan nopeudella.
Ongelma 1: Arvojen pohtiminen ahdistaa tai tuntuu kuormittavalta
"Arvo" voi tuntua suurelta sanalta, mutta arvoissa ei ole kyse vain suurista ja harvoin kohdatuista elämänvalinnoista. Sen sijaan arvoihin perustuvia päätöksiä tulee vastaan lähes päivittäin. Mitä priorisoin tai jätän tekemättä? Mitä ostan tai jätän kaupan hyllyyn? Kohtaanko hankalat tunteet ja ajatukset vai välttelenkö niitä?
Jos arvoista puhuminen tuntuu liian suureelliselta, voi yhtä hyvin puhua vaikka itselle tärkeistä asioista. Minulle tärkeitä asioita, jotka ohjaavat useimpia valintojani, ovat esimerkiksi avoimuus erilaisille ajatuksille, ideoille, kokemuksille ja näkökulmille sekä ympäristön ja eläinten hyvinvointi. Sinulle ne voivat olla jotain ihan muuta!
Joskus arvojen käsittelemiseen liittyvät epämukavat tunteet saattavat saada kokonaan välttelemään niiden miettimistä. Pitkällä aikavälillä tästä kuitenkin voi seurata vaikeuksia. Mitä hämärämmäksi omat arvot ovat jääneet, sitä vaikeampaa on tehdä omaa elämää ja tulevaisuutta koskevia päätöksiä tietoisesti. Ajelehtimaan antautuminen voi joskus tuntua hyvältä ratkaisulta, mutta silloin ei myöskään ole mitään takeita siitä, että päätyy toivottuun suuntaan
Omien arvojen pohtiminen voi kuormittaa, stressata tai aiheuttaa ahdistusta. Etenkin silloin, kun niiden pohjalta täytyisi tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämään pidempikestoisesti: vuosia tai vuosikymmeniä.
Eräitä tavallisimpia negatiivisia tunteita, joita arvojen pohtiminen nostaa esiin, ovat syyllisyys ja katumus. Menneen minänsä syyttäminen nykyisistä ongelmista on normaalia - aivomme tekevät niin suorastaan automaattisesti.
On aina helppoa olla jälkiviisas. Menneellä minällämme ei kuitenkaan ollut hallussaan yhtä tarkkaa tietoa siitä, mihin omat valinnat - tai valitsematta jättäminen - johtavat. Mennyt minäni ei välttämättä edes jakanut samoja arvoja nykyisen minäni kanssa, eikä ehkä tavoitellut ollenkaan samoja asioita.
Myös hyvin nuorena voi olla vaikea tietää täsmälleen, mitä tulevaisuudessa haluaa tai miten kannattaisi toimia. Otsalohkomme - toiminnanohjausta säätelevä alue, eräänlainen aivojen ohjaamo - kehittyy sekin kunnolla vasta noin 20 - 25 vuoden ikään mennessä.
Kokemukset paitsi tuovat uutta tietoa ja taitoa elämästä, niin myös muuttavat ja kirkastavat arvojamme - jopa persoonallisuuttamme.
Haastavat tunteet arvojen pohtimisen yhteydessä ovat ennen kaikkea merkki siitä, että olen nyt tärkeiden asioiden äärellä. Joskus erityisen vaikealta tuntuvat ajatukset on kuitenkin helpompaa kohdata toisen ihmisen kanssa tai esimerkiksi kirjoittamalla niistä.
Ongelma 2: En tiedä, mitä haluan!
Joskus itselle tärkeiden asioiden kartoittamisen esteenä voi olla, että pää lyö aiheen edessä yksinkertaisesti tyhjää.
Ongelma ei välttämättä ole arvojen epäselvyys vaan se, ettei niitä vain osaa nimetä. Erilaiset valmiit listat voivat auttaa hahmottamaan, minkälaisia arvoja muilla ihmisillä on. Joskus tämä onkin hyvä keino päästä alkuun itselle tärkeiden asioiden tutkiskelussa.
Mutta toisinaan arvojen tunnistaminen tuntuu oikeasti mahdottomalta tehtävältä.
Syitä voi olla monia: ehkä minulla ei vielä ole tarpeeksi kokemusta ja tietoa, jotta tietäisin, mihin haluan sitoutua pitkällä aikavälillä. Ehkä vaihtoehtojen määrä tuntuu hieman lamaannuttavalta. Ehkä uupumus, masennus tai kipu sumentaa näkymääni niin, etten enää tunnista itselleni merkityksellisiä asioita.
Ongelmaa onkin heti alkuun syytä rajata hieman. Kun sanoo, ettei tiedä, mitä haluaa, tarkoittaako sillä...
Ongelma 3: En uskalla tehdä arvojen mukaisia päätöksiä
Arvojen tunnistaminen on vasta ensimmäinen askel matkalla kohti merkityksellistä elämää. Seuraava askel on arvoihin sitoutuminen, mikä tarkoittaa tekemällä omien arvojensa mukaisia tekoja.
Sosiaalinen media, aikakauslehdet ja self-help -kirjallisuus voivat saada arvojen mukaisten päätösten tekemisen tuntumaan vaikeammalta kuin se onkaan. Saattaa tuntua siltä, että omia arvoja seuratakseen on pakko tehdä jonkinlainen suuri hyppäys - on loikattava oravanpyörästä, aloitettava zero waste -elämäntapa tai kouluttauduttava kirurgiksi.
On totta, että toisinaan arvojen toteuttaminen vaatii päätöksiä. Jos esimerkiksi omassa nykyisessä työssään ei kunnolla pysty toteuttamaan arvojaan, voi jossain kohtaa tulla ajankohtaiseksi miettiä työpaikan vaihtamista. Toisaalta ratkaisuna voi olla myös nykyisen työn muokkaaminen niin, että se vastaa paremmin omia arvoja. Tai ehkä juuri näitä arvoja toteuttaa mieluummin työn ulkopuolella.
Kun kyse on arvoista, ongelmiin on harvoin vain yhtä oikeaa ratkaisua. Toisaalta ongelmiin harvemmin löytyy myöskään täydellistä ratkaisua.
Monesti aika tekeekin ratkaisut puolestamme sillä aikaa, kun
toivomme täydellistä vaihtoehtoa ja sitä, ettei päätöksen tekeminen
tuota lainkaan negatiivisia tunteita. Myös päättämättä jättäminen on
kuitenkin päätös, ja tällaiset päätökset vievät vain ani harvoin kohti
arvojen mukaista elämää.
Jos uskallus tulee arvojen mukaisen elämän tielle, liikkeelle voi kokeilla lähteä asteittain. Mikäli arvoihisi kuuluu esimerkiksi rohkeus, mutta tunnet olevasi liian pelokas ja epävarma ryhtymään mihinkään, voit ensin miettiä, miten rohkeutta voisi saada lisää harjoittelemalla erilaisissa tilanteissa.
Muista ettei arvoa voi raksia yli tehtävälistalta - ihminen ei koskaan omaksu arvoaan täysin, tule esimerkiksi niin rohkeaksi ettei rohkeutta enää tarvitse vaalia tai opetella - joten liikkeelle voi aivan hyvin lähteä pienistä, päivittäisistä teoista. Voit miettiä, mikä on pienin asia, jonka juuri nyt voisit tehdä eri tavalla kuin aikaisemmin. Kun olet tehnyt sen tarpeeksi monta kertaa - kun se ei enää vaadi yhtä paljon rohkeutta kuin aikaisemmin - voit siirtyä seuraavaan.
Suurimmaksi osaksi arvojen toteuttamisessa onkin kysymys pienistä, arkisista teoista. Lähdenkö kävelylle lähimetsään, ostanko kaupasta kausivihanneksia, lueko kirjan minua kiinnostavasta aiheesta? Nämä pienet, toistuvat teot rakentavat mielekästä ja itsemme näköistä elämää.
Lopuksi
Tämä ei suinkaan ollut kaiken kattava postauks arvoista, vaan lähinnä pinnallinen silmäys tavallisimpiin arvopohdinnan ongelmiin! Lisää aiheesta voi lukea esimerkiksi The Happiness Trap -kirjastaan tunnetun Russ Harrisin blogista täältä.